torstai 22. lokakuuta 2015

Minun matkani näyttötutkintomestariksi

Viimeiseen lähipäivään tuli valmistautua kertomalla oma tarina ja oma polku näyttötutkintomestariksi. Loin itselleni ajatuskartan omasta polustani.




5.-6.10.2015 Laadunvarmistus

Laadunvarmistus

Lokakuun lähipäivien asiana oli todella tärkeä aihe nimittäin laadunvarmistus. Päivien aikana juttelimme kovasti siitä, miten laatua tulee valvoa näyttötutkintojärjestelmässä ja tutkintotilaisuuksissa. Koulutuksen järjestäjällä on suuri vastuu siitä, miten näyttötutkintokoulutus on järjestetty ja millä tavalla tutkintotilaisuudet pidetään. Näyttötutkintomestarin on oltava tarkasti kartalla siitä, miten asioiden tulisi tapahtua ja millä tavalla laatuasioihin tulee kiinnittää huomiota.

Jos laatua ei valvota, ei järjestelmäkään toimi

Jarmo Salo kertoi esimerkkejä siitä, miksi laatua on tärkeää tarkistella näyttötutkintojärjestelmässä. Mikäli laadullista toimintaa ei tutkinnon suorittaja saa, ei myöskään silloin täytetä tavoitteita, joita on näyttötutkintojärjestelmälle luotu. Järjestelmänhän tulisi kouluttaa työelämään tekijöitä, joiden ammattitaito olisi sillä tasolla, että työllistyminen olisi mahdollista.

Laadun valvontaan on tarkoitettu erilaisia kyselylomakkeita. Esimerkkinä kävimme läpi kuinka hyvä kyselylomake tulisi tehdä ja millaisia asioita sieltä tulisi tiedustella tutkinnon suorittajilta. Mikäli kysely ei kysy oikeita asioita, ei myöskään saada irti oikeita asioita ja näin systeemi ei kehity.

AIPAL JA OPAL kyselyt

Näyttötutkintojärjestelmässä laatua tarkistellaan AIPAL ja OPAL kyselyillä. Kun itse tutustuin näihin kyselyihin tutkinnon järjestäjien taholta, tuli minulle tunne, että nämä kyselyt ovat melko turhia, mikäli niihin ei lisätä tarkentavia avoimia kysymyskenttiä. Mikäli kyselylomakkeessa on liikaa ns. ohjailevia kysymyksiä, ei se anna oikeata kuvaa näyttötutkinnon suorittamisesta.

Kenttäkokemuksia

Haastattelin kentällä toimivia kouluttajia ja kyselin millaista palautetta koulutuksen järjestäjät heille tarjoavat koulutuspäivien osalta. Jäin ihmettelemään sitä, miten vähän koulutuksen järjestäjät ottavat vastuuta kouluttajista ja heidän kouluttamisestaan. Kun tutkinnon rakenteet muuttuvat, on työelämäyhteistyö todella tärkeää koulutuksen järjestäjän taholta. Mikäli työelämän kouluttajat eivät tiedä, mihin koulutus johtaa ja tähtää, niin yhteistyön tekeminen on todella haastavaa. Tällöin monesti käy niin, että koulutus on täysin irrallinen kokonaisuudesta, eikä sillä tavoiteta sitä hyötyä mitä on lähdetty hakemaan.

7.-8.9.2015 Sukellus arvioinnin maailmaan

Sukellus arvioinnin maailmaan

Arvioinnin lähipäivät olivat todella mielenkiintoiset, sillä arvioinnin kriteerit ja kohteet ovat aina sellaista hepreaa. Lähipäivät aukaisivat kovasti silmiä taas millä tavalla tutkinnon perusteet ovat tärkeitä omaksua ja kuinka niitä tulee tavata ja ymmärtää, kun arvioijaksi lähtee. Lisäksi päivien tärkein anti oli se, ettei arvioijaksi tule lähtä, jos tutkinnon perusteet eivät ole hanskassa. Tutkinnon suorittajan oikeusturva ei täyty, mikäli arvioijat eivät täytä niitä vaatimuksia, joita heidän tulisi täyttää.

Arviointi kentällä

Lähipäivien antia oli mielenkiintoista kuunnella senkin vuoksi, kun olin käynyt kentällä katsomassa useampaa arviointikokousta. Näistä saaduilla kokemuksillani oli helppo linkittää teoriaa käytäntöön  ja huomata, ettei käytännön kentällä tapahtumat aina vastaa sitä, mitä järjestelmä sanoo. Tässäkin kohtaa tulee tärkeäksi se, että näyttötutkintomestarilla on homma hallussa ja hän tietää, miten asiat tulisi hoitaa, jotta tutkinnon suorittaja saa oikeudenmukaista arviointia osakseen.

Kokemukset rikastuttivat oppimista

Lähipäivien aikana tuli taas todistettua se, että ihmisten käytännön kokemukset opettavat eniten. Kun teorian rinnalla kuulee kentällä tapahtuneita asioita, pystyy teorian linkittämään käytännön tasolle ja samalla pystyy tajuamaan miten homma oikeasti menee. Kun kaikki ei kuulemani mukaan mene aina niin kuin kirjoissa on kirjoitettu.

Lähipäivien aikana opin sen, että tutkinnon perusteet on tunnettava. PISTE. Se on se raamattu, joka näyttötutkinnon mestarilla täytyy olla hanskassa. Työelämän edustajana et voi olla arvioijana, jos sinua ei ole perehdytetty arviointiin ja tutkinnon perusteisiin. Tässäkin käytäntö poikkeaa kovasti tutkinnon järjestäjien puolelta. Mielenkiintoista huomata, kuinka lepsusti ja vasemmalla kädellä näitä asioita hoidetaan kentällä.