26.5.2015 Tutkintotilaisuudesta ja arvointikokouksesta jälleen uusia kokemuksia

Lähihoitajan tutkintotilaisuus ja arviointikokous

Tiistaina pääsin jälleen tarkkailemaan uutta tutkintotilaisuutta ja arviointikokousta. Tällä kertaa oli kysymys oppisopimuksella suoritettu lähihoitajan tutkinto. Tässä tutkintotilaisuudessa ja arvointikokouksessa käsiteltiin lasten ja nuorten hoito ja kasvatus tutkinnon osaa.  Tällä kertaa tutkintotilaisuuden seuraamisesta mielenkiintoisen teki se, että olin ollut seuraamassa tutkinnon suorittajaa konkreettisen tutkintotilaisuuden aikana. Pystyin siis myös tarkkailemaan tilaisuutta arvioijan näkövinkkelistä.

Tilaisuuden alkuun pääsin juttelemaan TT:n kanssa. Ihmettelimme lähihoitajan tutkinnon rakennetta ja sen monimuotoisuutta. Arvioijan kannalta tutkinnon perusteet ovat kyllä melkoinen myrkky. 

Nytkin tässä tutkinnon osassa oli neljä isompaa kohtaa:

1. Työprosessin hallinta

2. Työmenetelmien, työvälineiden ja materiaalin hallinta

3. Työn perustana olevan tiedon hallinta

4. Elinikäisen oppimisen avaintaidot

Nämä neljä kohtaa oli sitten kirjoitettu useilla kymmenillä arviointikohdilla auki, joka tuntui arvioijan näkökulmasta melkoiselta sopalta. Usea arviointikohde oli päällekkäin toisen kanssa ja osa termeistä oli todella outoja ja niiden kohdalla sai todella miettiä, mitä ne käytännössä tarkoittavat. Tämä teki myös arviointikokouksen seuraamisesta mielenkiintoisen.

Tutkintotilaisuus

Tutkintotilaisuus alkoi tutkinnon suorittajan itsearvioinnilla, jonka aikana hän käsitteli nämä neljä arviointikohtaa alikohtineen. Jokaisen ison osan jälkeen opettaja kysyi jonkin kysymyksen. Ensimmäisessä osassa opettajaa kiinnosti tutustuiko tutkinnon suorittaja päiväkodin esiopetussuunnitelmaan. Oli todella tervettä huomata, miten hienosti TT tuki tutkinnon suorittajaa ja sanoi opettajalle useassa kohtaa, että tässä vaaditaan ihan todella paljon ja tutkinnon suorittaja joutuu käyttämään liimaa-leikkaa tekniikkaa, kun materiaaleja etsii netistä. 

Jossain kohtaa jäin miettimään, että miksei näitä teoriakohtia voisi osoittaa kunnollisella portfoliolla, jossa olisi aukaistu omin sanoin tiettyjä teoria-asioita, jolloin saataisiin kuvaus tutkinnon suorittajan osaamisesta. Eli vanhan ajan essee käytäntö käyttöön. Noissa tutkinnon suorittaja joutuisi etsimään tietoa, jonka pohjalta esseensä/raporttinsa kirjoittaa. Näin arvioijillekin olisi mielenkiintoista nähdä minkälaisia uusia näkökulmia tutkinnon suorittaja asioista saa irti ja arviointikin olisi noiden pohjalta mielestäni paljon helpompaa. 

Toisessa osuudessa opettaja kysyi kysymyksen "Miten näet lähihoitajan roolin päiväkotitoiminnassa?" Tästäkin syntyi hyvää keskustelua ja varsinkin nyt, kun tutkinnon suorittaja oli oppisopimuksella suorittamassa tutkintoaan, niin TT ja TA kommentoivat, että kyllä työssä oppimisella saavutetaan niin paljon enemmän, entä tulemalla suoraan koulun penkiltä suorittamaan tutkintotilaisuutta. Kun tuntee talon ja työpaikan, jossa tutkintotilaisuutta suorittaa niin silloin tutkinnon suorittaja on itsevarmempi ja hänellä on jo tarvittavaa ammattitaitoa käytännön työn tasolta.

Kolmannessa osassa keskusteltiin teorialähteistä ja siitä, miten tutkinnon suorittaja osasi monipuolisesti etsiä ikätasolle sopivaa tietoa. Tässä TT ja TA yhtyivät hyvin keskusteluun ja kertoivat, että tutkinnon suorittaja oli tehnyt hyvää  työtä tässä osiossa ja materiaalia oli paljon. 

Neljännessä osiossa perehdyttiin elinikäisen oppimisen avaintaitoihin ja palautteen antamiseen ja 

vastaanottamiseen. Opettaja kysyi tutkinnon suorittajan vahvuuksia ja heikkouksia. Oli hienoa huomata, että nuori ihminen osasi selkeästi kertoa omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Tämä on hieno asia, sillä silloin elinikäisessä oppimisessa ollaan jo hyvällä tiellä. Ilman rakentavaa kritiikkiä ei voi asioita parantaa ja ei voi oppia lisää.

Kolmikannan arviointikokous

Tutkintotilaisuus kesti 50 minuuttia, jonka jälkeen tutkinnon suorittaja poistui huoneesta ja alkoi kolmikannan arviointikokous, johon osallistuivat TT, TA, NTM-opettaja ja minä ylimääräisenä jäävinä arvioijana. Tällä kertaa opettaja ei kysynyt tutkinnon suorittajalta, että saisinko jäädä arviointikokoukseen, joten kysyin sen itse tutkinnon suorittajalta. Tämähän on tutkinnon suorittajan oikeusturva, sillä olin kolmikannan ylimääräinen jäsen.

Arviointikokous eteni vapaasti keskustellen ja arviointiesityslomakkeen pohjalta. Koulutuksen järjestäjän puolesta oli valmis lomake arviointiesitykselle, jossa oli nämä neljä isoa kohtaa laitettu ja niiden alle sitten kirjoitettiin arviointikokouksessa kommentteja ja perusteluita. Mielestäni tämä tapa oli todella järkevä, sillä nyt olisi ollut ihan turha tuijoittaa arviointikohteita kohta kohdalta ja antaa niille arvioita, vaan TT, TA ja open välinen keskustelu avasi oikealla tavalla näitä kohtia. 

Arvioijat päätyivät yhdessä helposti yksimieliseen arvioon, jonka jälkeen kirjoitettiin arviointiesitys kohta kohdalta NTM-opettajan johdolla. Opettaja kyseli TA- ja TT-arvioijan kommentteja arviointiesitystä kirjoittaessa, jolloin siitä tuli yksimielinen. Kun arviointiesitys oli kirjoitettu valmiiksi, pyydettiin tutkinnon suorittaja takaisin huoneeseen kuulemaan arviointi ja palaute. Arviointiesitys kerrottiin kohta kohdalta tutkinnon suorittajalle ja tutkinnon suorittaja sai tietoa arvioinnin oikaisumahdollisuudesta. Tutkinnon suorittaja sai myös kopion arviointiesityksestä, josta hän oli todella iloinen.

Pohdittavaksi jääneitä asioita

Arviointikokouksen päätyttyä jäin pohtimaan seuraavia asioita. Arvioijien perehdytys oli melko ihmeellinen. Opettaja nimittäin kyseli arviointiesityksen täyttämisen jälkeen lomakkeen avulla, että onko arvioijat osallistuneet heidän koulun  järjestämiin arviointikoulutuksiin tai ovatko he NTM:eitä. Tässä oli perehdytys. Arvioijille ei oltu etukäteen soitettu ja varmistettu, että ovatko he päteviä arvioimaan tätä tutkinnon suorittajaa, eikä heille oltu esitetty ohjeita siitä, miten tulisi toimia arviointikokouksessa ja miten arvioita olisi syytä miettiä kokonaisuudessa. 

Mielestäni tämä asia oli todella outo, sillä jos miettii päiväkotia, jossa TT:nä voisi toimia kuka vaan henkilökunnasta. Tällä kertaa TT oli kokenut arvioija ja oli käynyt koulun järjestämässä arviointikoulutuksessa, mutta mitä jos olisi ollut ei-pätevä arvioija. Veikkaanpa, että tutkinnon suorittajan oikeusturva saada laadullista arviointia ei olisi toteutunut tämän kaltaisella "perehdytyksellä". Lisäksi juttelin TA:n kanssa siitä, että ovatko he saaneet nähdä arvioijista listaa, jossa olisi heidän nimensä. TA sanoi, etteivät ole nähneet tuollaista listaa. Hmm, onkohan tällaista siis edes olemassa ja onko tämä tutkintotoimikunnan asia vaatia, että tällainen olisi? Ja tarkistaako tutkintotoimikunta arvioijat, että löytyvätkö he arviointilistasta? Mielenkiintoista.

Mielestäni positiivista tässä tutkintotilaisuudessa ja arviointikokouksessa olivat seuraavat asiat:

+ TT oli erittäin valveutunut arvioija ja osasi hienosti tukea tutkinnon suorittajaa omilla kommenteillaan. Yhteistyö pelasi todella hyvin ja huomasi, että he olivat todellakin työskennelleet tutkintotilaisuuden aikana yhdessä ja TT oli ollut läsnä.

+ Arviointiesityksen täyttäminen tehtiin todella perusteellisesti. Nyt tapahtui se, mitä aikaisemmin mietin, että millä tavalla arviointiesitykseen kirjoitetaan palaute. Nyt se tuli kattavasti ja koska se oli jaoteltu neljän ison otsikon alle ja jokaisessa oli pitkät palautteet, niin tutkinnon suorittaja sai todella kattavan palautteen tästä tutkinnon osasta. Voisin tässä kohtaa puhua laadullisesta arvioinnista.

+ Tutkinnon suorittaja sai kopion arviointiesityksestä. Mahtava juttu, sillä positiivinen palaute kannustaa jatkoa ajatellen ja on hyvä todistus hyvin suoritetusta tutkinnnosta. Palvelee samalla myös työtodistuksen virkaa :).

+ Rento meininki arviointikokouksessa. Arviointiryhmä keskusteli todella paljon ja kaikki arvioijat osallistuivat aktiivisesti keskusteluun.

Jälleen kerran upea kokemus ja tuli tunne, että haluan päästä muihinkin tutkintotilaisuuksiin ja arviointikokouksiin mukaan. Upeaa nähdä eri koulutuksen järjestäjien tapoja toimia ja toteuttaa näyttötutkintojärjestelmää. Ja kun meidän näyttötutkintomestarikoulutus jatkuu taas syyskuussa ja pääsemme paneutumaan arviointiasioihin, niin minulla on konkreettista näkökulmaa siihen. Niin siistiä :).

24.5.2015 Oikeat käsitteet osoittavat ammattilaisuutesi

Oikeat näyttötutkintokäsitteet haltuun

Kirjoittelin perjantaina blogiani ja jäin miettimään oikeiden käsitteiden käyttöä. Huomasin, että pohdin useidenkin käsitteiden oikeaoppista käyttöä ja tämän vuoksi minun täytyi tähän ongelmaani kysyä neuvoa alan ammattilaisilta eli kouluttajiltamme.
 

Näyttöviikko => Unohda tämä käsite. Näyttö sanaa ei ole näyttöviikkona, eikä näyttönä näyttötutkintomaailmassa. Kyse on aina tutkintotilaisuudesta. Tutkintotilaisuus voi täten kestää pitemmänkin aikaa. Tutkintotilaisuus on myös kyseessä silloin, kun tutkinnon suorittaja ja kolmikantainen arvioijaryhmä keskustelee tutkintotilaisuudesta ja tutkinnon suorittaja kertoo omin sanoin tutkintotilaisuuden kulkua suhteessa arvioinnin kohteisiin.

Arviointi => Kolmikantainen arvioijaryhmä arvioi eikä arvostele onko tutkinnon suorittajan  osaaminen tunnistettavissa ja tunnustettavissa suhteessa tutkinnon osaamisvaatimuksiin (arvioinnin kohteisiin ja kriteereihin).

Arviointikokous => Käsittää vain kolmikanta arvioijaryhmän. Kokouksessa kolmikanta arvioi tutkinnon suorittajan osaamisen suhteessa tutkinnon ammattiosaamisvaatimusten arviointi kohteisiin ja kriteereihin.

Käsitteet haltuun - askel kerrallaan

Käsitteiden opettelemisessa on vielä itselläni tekemistä. Tämä tulee esille varsinkin uusissa tilanteissa ja kun olen seuraamassa ihan erilaista tutkintotilaisuutta ja arviointikokousta mitä aikaisemmin. Olen huomannut, että olen vasta matkalla kohti ammattilaisuutta, sillä oikeiden käsitteiden käyttö on vielä vähän haastavaa.

Olen huomannut, että kun pohdin näiden käsitteiden käyttöä niin ne jäävät kyllä paljon paremmin mieleen. Asioiden puntaroiminen ja pohtiminen auttaa asian ymmärtämisessä ja selkeyttää tehokkaasti isoa kuvaa. Tämä on juuri sitä oikeanlaista oppimista, kun asioita ei vain ulkoa opetella, vaan niitä pohditaan ja laitetaan käytäntöön.

Ammattilaiset osaavat käsitteet

Turhaan ei puhuta siitä, että ammatti-ihmiset osaavat käsitteet, sillä juuri tätähän se on. Puhutaan sitten alan ammattilaisten kanssa, niin kyllä alalla toimivat ammattilaiset tietävät oikeat käsitteet. ICT-alalla ihmisten kanssa puhutaan jatkuvasti workflowsta, use caseistä, taskeista, prosesseista, R&D kehitystyöstä jne. Samoin näyttötutkintomaailmassa puhutaan arvioinnista, tutkintotilaisuuksista, kolmikanta arvioijaryhmästä, arviointiesityksestä, tutkintotoimikunnasta, arviointikokouksesta, tutkinnon perusteista, tutkinnon perusteiden arvioinnin kohteista ja kriteereistä, arvioinnin oikaisupyynnöstä jne. Nyt haasteenani on käyttää aina oikein näitä käsitteitä ja soveltaa niitä käytännön tilanteisiin, jotka eroavat paljon toisistaan.

Käytännön kokemus opettaa

On ollut mahtavaa päästä katsomaan eri koulutuksen järjestäjien tutkintotilaisuuksia ja arviointikokouksia, sillä olen huomannut, että tätä kautta sitä oppii eniten. Teoria saa vahvistuksen, kun näkee miten asiat tapahtuvat käytännössä. Innolla odotan taas uusia tutkintotilaisuuksia ja arviointikokouksia, joita on tulossa vielä tämän kevään ja tulevan syksyn aikana.

22.5.2015 Arviointikokouksen seuraaminen

Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinnon arviointikokous

Tänään pääsin osallistumaan nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinnon vapaa valinnaisten osien arviointikokoukseen. Arviointikokouksessa arvioitiin tutkinnon kaksi vapaa valinnaista osaa. Ensin läpikäytiin ensimmäinen osa ja siitä käytiin kolmikannan välinen keskustelu ilman tutkinnon suorittajaa, jonka jälkeen tutkinnon suorittajalle kerrottiin arvosana ja perustelut. Sen jälkeen toistettiin samat toimenpiteet toisen tutkinnon osan kanssa.

Paikalla arviointikokouksessa olivat koulutuksen järjestäjän opettaja, joka oli NTM. Työnantajan puolesta oli edustajana tutkinnan suorittajan kolleega ja työntekijän puolelta oli edustettuna opettaja. Olin varmistanut jokaiselta osa-puolelta, että osallistumiseni arviointikeskusteluun on suotavaa ja kaikilta osapuolilta tuli myöntävä vastaus.

Mielenkiintoinen ja avoin keskustelu

Arviointikokous eteni jouhevasti tukeutuen arviointikriteereihin. Tutkinnon osan arviointikriteerit käytiin yksitellen läpi ja tutkinnon suorittaja kertoi näistä omin sanoin. TT ja TA arvioijat osallistuivat keskusteluun ja esittivät omia näkemyksiään. Keskustelua johti opettaja ja hän esitti hyvin täydentäviä kysymyksiä. 

Keskustelun aikana kävi selväksi, että TT ja TA olivat hyvin valveutuneita arvioijia, ja heillä oli näkemys kuinka arviointikokouksessa toimitaan. Oli mielestäni kiva tarkkailla kuinka kolmikanta toimi arviointikokouksessa ja kuinka eri osapuolet osallistuvat keskusteluun.

Tutkinnon suorittaja oli hyvin valmistautunut arviointikokoukseen ja hän oli puhelias, jonka vuoksi keskustelu eteni todella jouhevasti, eikä opettajan tarvinnut lypsää asioita häneltä. Materiaalit, jotka tutkinnon suorittaja toi arviointikokoukseen, olivat laadukkaita ja tutkinnon suorittaja peilasi kertomiaan asioita portfolioonsa.

Kolmikannan arviointikokous ilman tutkinnon suorittajaa

Kun kaikki arviointikriteerit oltiin läpikäyty, tutkinnon suorittajaa pyydettiin poistumaan, mutta ennen sitä opettaja varmisti tutkinnon suorittajan oikeusturvan vuoksi, että saanko jäädä kolmikannan arviointikokoukseen kuunteluoppilaaksi. Tämä oli tutkinnon suorittajalle ok, ja jäin kuuntelemaan mielenkiintoista kolmikannan keskustelua. 

Joidenkin arviointikriteereiden kohdalla käytiin keskustelua enemmän kuin toisten ja yhteiseen arvosanaan päästiin helposti. Kolmikanta oli oikein yksimielinen arvosanasta, eikä vääntöä tuosta tarvittu. Opettaja johti keskustelua mielestäni hyvin ja jos TT ja TA arpoivat arvioinnin kanssa, niin opettaja antoi lisätietoa, jonka turvin TT:n ja TA:n oli helpompi antaa arvionsa. Lopuksi opettaja laati yhdessä TT:n ja TA:n kanssa arviointiesityksen, johon TT ja TA lisäsivät allekirjoitukset.

Arviointikokouksen jälkeen tutkinnon suorittaja pyydettiin paikalle, ja hänelle esitettiin arvioinnin arvosana ja perustelut tälle. Lisäksi opettaja mainitsi tutkinnon suorittajan oikeusturvasta ja siitä, että jos hän haluaa tehdä oikaisupyynnön tutkintotoimikunnalle arvioinnista, miten tulee toimia. Tässä tilanteessa tutkinnon suorittaja oli oikein tyytyväinen arvioon, eikä vastustusta tullut :).

Arvioijien perehdyttäminen

Opettaja hoiti arvioijien perehdyttämisen kolmikannan arviointikeskustelun aikana. Opettaja avasi arviointikriteeristöä ja muistutti useassa kohdassa, että kyse on perustutkinnosta ja arvioinnissa mietitään tutkintotilaisuutta ja siellä tapahtuneita asioita. Mielestäni tuo oli oikein tarpeellista, sillä TA:lla ja TT:llä arviontifokus keskittyi joissakin kohdissa liian laaja-alaiseksi, eli ei kohdannut tutkintotilaisuutta ja sitä, että tutkinnon suorittaja on suorittamassa perustutkintoa. Kun keskustelua jatkettiin, päädyttiin mielestäni oikeaan arvioon ja tässä opettajan antama lisäinfo oli oikein tarpeellinen.

Uutta oppia arviointikeskustelusta

NTM opiskelijana sain arviointikokouksesta todella paljon uudenlaista näkökulmaa. Työelämän edustajana, kun kaikki näyttötutkintomaailmaan liittyvä on niin uutta, oli mahtava päästä tarkkailemaan juuri perustutkintoa, jossa arviointikeskustelua käytiin kolmikannan kanssa monipuolisesti. 

Jälleen kerran huomasin, miten vaikeaa arviointi voi olla ja miten arviointikriteeristön jokaista sanaa on tulkattava, kun arviointia tekee. Kolmikannan keskustelusta sai hyvän käsityksen, miten opettajan rooli on tärkeä, kun hän vetää keskustelua, ettei liikaa johdattele arvioijia suuntaan tai toiseen ja osaa myös tulkata ja auttaa TT:tä ja TA:ta, jos jokin kohta vaikuttaa hankalalta ymmärtää.

Arviointikeskustelun jälkeen haastattelin opettajaa vielä koulutuksen järjestäjän näkökulmasta ja siitä, miten henkilökohtaistaminen toimii. Lisäksi kyselin tutkinnon suorittajalta vielä yksityiskohtaisemmin miltä arviointikeskustelu ja tutkintotilaisuus vaikuttivat ja millainen fiilis tutkinnon suorittajalla jäi noista. Keskustelut avasivat asioita vieläkin enemmän ja sain kokonaisvaltaisemman käsityksen asioista.

19.5.2015 Konkretiaa henkilökohtaistamiseen

Konkretiaa henkilökohtaistamiseen

Tänään pääsimme konkreettisesti kokeilemaan mitä henkilökohtaistaminen on näyttötutkintomaailmassa. Teimme harjoituksen, jossa oli kolme eri roolia. Yksi oli haastattelija, yksi koulutukseen hakeutuja ja kolmas oli tarkkailija. Ideana oli haastatella koulutukseen hakeutujaa henkilökohtaistamisen näkökulmasta ja tarkastella onko kyseinen tutkinto koulutukseen hakeutujalle oikea ja soveltuva. 

Minun ryhmässä käsittelimme kiinteistöalan ammattitutkintoa, vapaa-ajan ja nuoriso ohjaajan perustutkintoa ja ohjelmiston suunnittelun osaa, joka on yksi valinnainen osa tieto- ja viestintätekniikan ammattitutkinnosta. Haastattelussa nousi esille useita kysymyksiä, joita haastattelija joutui avaamaan tarkemmin.

Esimerkkejä tällaisista kysymyksistä olivat:

Miten suhtautua työkokemukseen? 
Riittääkö, että haastattelija kysyy vuosien määrän?
Tarviiko työtehtäviä avata, jotta saisi ongittua koulutukseen hakeutujan aikaisemman osaamisen? Miten aikaisempi osaaminen tunnistetaan ja tunnustetaan?
Miten koulutukseen hakeutuvan aikaisempi osaaminen saadaan esiin?

Koulutukseen hakeutujalla voi nimittäin olla työkokemusta ja useampi eri koulutus taustalla, joten haastattelussa on tärkeää hahmottaa, mikä on koulutuksen osa, minkä koulutukseen hakeutuja todella tarvitsee ja minkä osan hän saa aikaisemmalla osaamisen tunnistamisella suoritettua. Lisäksi aikaisemman osaamisen tunnistaminen voi olla joskus hankalaa ja koulutukseen hakeutujaa saa tosissaan tentata.

Monta eri polkua

Toisessa päivän henkilökohtaistamisharjoituksessa nousi esille useiden eri polkujen mahdollisuus. Eri polkujen määrittelyssä tärkeää oli tietää, että

1. Miten toimitaan, jos koulutukseen hakeutujalla on jo aiemmin hankittua osaamista?

2. Miten toimitaan, jos on osaamista, mutta ei arvioitua todistusta osaamisesta?

3. Miten toimitaan, jos kokemusta ei ole?

4. Miten toimitaan, jos koulutukseen hakeutuja ei ole soveltuva suorittamaan tutkintoa?

Lähipäivän konkreettiset esimerkit olivat todella avaavia ja huomasin taas ymmärtäväni järjestelmästä paljon enemmän. Samalla kun asiat aukenivat, mieleen tuli monta kysymystä, joihin halusin vastauksia eri tahoilta. 

Vertaistuki on tärkeää ja opettavaista

Huippua oli taas todistaa, että ryhmä opettaa mahtavasti. Meillä oli lähipäivien aikana todella mielenkiintoisia keskusteluja ja parasta on se, että kun itse ihmettelet jotain kysymystä, niin saat tukea opiskelijakavereiltasi. Työelämän edustajien kanssa pohdittin sitä, miten laaja tämä näyttötutkintomaailma on ja kuinka paljon tässä on asioita, joita ei ihan heti hahmota. Varsinkaan, kun ei ole toiminut opettajana. Mutta näidenkin lähipäivien jälkeen minulle tuli vahvempi fiilis siitä, että osaan ja ymmärrän taas paljon enemmän :).

18.5.2015 5. Lähipäivä: Hyppäys henkilökohtaistamisen maailmaan

Henkilökohtalaistaminen

Tänään lähipäivän teemana oli henkilökohtaistaminen. Aihe oli todella mielenkiintoinen, sillä mielessäni on ollut monta kysymystä juuri henkilökohtaistamiseen liittyen. Ennakkotehtävänä oli tehtävänä tutustua yhteen tutkinnon osaan jostain koulutuksesta. Lisäksi koulutuksen osasta tuli tehdä osaan.fi kartoitus, joka osoittautui todella mielenkiintoiseksi. Itse tein osaamisen tunnistamisen tieto- ja viestintätekniikan ammattitutkinnon ohjelmoinnin suunnitelu osasta. Osaamisen kartoitus kysely avasi hyvin tutkinnon perusteet ja siinä sai hyvän käsityksen niistä tutkinnon perusteista, joita kyseisen tutkinnon osassa tulisi osata. Kyselystä sai itselle raportit, jotka näyttivät tältä.

Mind map ja metaforat avaamassa henkilökohtaistamista

Päivän opetuksessa käytettiin mind map-opetusmetodia ja metaforiin perustuvaa ajatuksen pohdintaa. Tykkäsin tästä tavasta aukaista asiaa, sillä näin asiasta tuli konkreettisempi ja asioista sai keskustella opiskelukavereiden kanssa. Mind map-käsittely henkilökohtaistamista aukaisi asioita laajemmin ja henkilökohtaistamisesta saatiin näin rakennettua iso kuva. Esimerkit, joita kouluttajamme kertoivat avasivat asiaa vielä enemmän ja henkilökohtaistamisen tärkeys alkoi hahmottua.

Iltapäivästä saimme kuulla mitä muutoksia ammatillisessa peruskoulutuksessa tulee voimaan 1.8.2015. Mielenkiintoista oli kuulla, että ammatillinen peruskoulutus on siirtymässä kohti osaamisperusteista opetusta ja näin lähemmäs näyttötutkintojärjestelmää, vaikka eroavaisuuksia olikin mm. arvioinnissa. Arvioinnissa näyttötutkinnoissa on aina mukana kolmikanta, joka tekee arviointiesityksen tutkintotoimikunnalle, joka määrittelee lopulta arvioinnin. Ammatillisessa peruskoulutuksessa opettaja voi yksinäänkin tehdä arvioinnin. Iltapäivä osoitti sen, että termejä ja käsitteitä on opetusmaailmassa paljon ja se, että ymmärtää näiden järjestelmien erot on tärkeä osa opettajan elämää. Mielestäni tämä suuntaus opetusmaailmassa on oikea. Enää ei riitä, että opiskelijat vaivautuvat paikalle ja näennäisesti ovat paikalla oppimassa. Nyt täytyy jokaisen oikeasti osata asiat päästäkseen tutkinnon osista läpi. Lisäksi tykkäsin eritoten ajatuksesta, että erilaiset oppimisympäristöt ovat tulossa käyttöön ammatillisessa peruskoulutuksessa ja opiskelijoille mahdollistetaan erilaiset tavat oppia asiat.

Huomiseen lähipäivään jäi mielenkiintoinen esimerkkitehtävä, joka varmasti osoittaa käytännön tasolla mitä henkilökohtaistaminen koulutukseen hakeutumisen yhteydessä tarkoittaa. Mielenkiintoista.